UUTISET   TALLI   RATSASTUSALUEET   HISTORIA   KUVAT   SIJAINTI   YHTEYSTIEDOT

H I S T O R I A Isonjaon ajalta, vuodelta 1777 on säilynyt asiakirja sekä ote kartasta, mihin on piirretty Karjulan perintötilan rajat. Tila kuului Jåhan ja Christina Karjuselle. Heillä oli yksi lapsi, tytär Christina Katariina, joka 1829 vihittiin Eric Petterinpoika Korhosen kanssa. Tämän jälkeen tilan nimenä usein mainittiin joko Levälahden perintötila tai Korhola. Virallisesti Korhola syntyi 1910, kun jakotoimitus Christina Katariinan ja Ericin pojanpoikien, Augustin ja Petterin välillä saatiin päätökseen; Petter muutti vaimonsa Johannan kanssa entisestä päärakennuksesta kahdensadan metrin päähän "uudelle paikalle" Korholaan. Ajanhengen mukaisesti myös rakennukset jaettiin. Korhola sai päärakennuksesta tuvan, piharakennuksista mm. wiisiseinämäisen aitan ja lammasnavetan, minkä hirsiä on nykyisenkin tallirakennuksen seinissä. Myös hirsitasinkoa oli August veljelleen Petterille velvollinen luovuttamaan ja huoneiden rakentamiskustannuksia 225 mk korvaamaan. Tarina kertoo, että Petter ja Johanna olisivat ensimmäisen talvensa asuneet savusaunassa, mikä sijaitsi Kalliotarhan ja pajan välissä. Pajahan jäi Korholan maille ja vieläkin, kun seisot pajan ovella, laitat silmäsi kiinni ja annat mielikuvituksesi laukata, voit haistaa tulisten hiilien ja savun hajun sekä kuulla Petterin takovan hevosen kenkää... Hevosia tilalla olikin joka miehelle; Petterille sekä pojilleen Albinille ja Taavetille. Hevostyökaluja onkin säilynyt kiitettävässä määrin ja Jukalla, Albinin pojanpojalla, on muistoissaan niin kyntäminen, kylväminen kuin sadonkorjuu hevosella. Hevosetonta aikaa tilalla elettiin lähes kaksikymmentä vuotta, kunnes Leif-poni ostettiin 1989 tytöille harrastukseksi ja meille muille silmäniloksi. Hevosten määrä kasvoi omaa ravisukuista ja ikäluokkalähdöissä menestynyttä tammaa varsottamalla ja pian hevosia olikin neljä... Lypsylehmät olivat tilan jalusta, joskin lisäansioita olivat vanhat miehet hankkineet kalastuksesta ja edellisten emännät mansikanviljelystä. Pellot olivat tuottaneet rehua lehmille, mutta jo kesän 2002 lannoite- ja viljelysuunnitelmissa oli huomioitu lehmien vaihtuminen hevosiin. Lypsykarja lähtikin tammikuussa 2003 ja jo vajaan kahden kuukauden kuluttua talutimme ensimmäiset hoitohevosemme navetasta remontoituun talliin. Vuodesta 2003 lähtien Korhola on ollut hevostaloustila, missä tuotamme hevosille heinää ja kauraa, vuokraamme maneesia ja tarjoamme hevosille täysihoitopalveluja sekä valvottuja laidunpaikkoja. Siinä ohella Jukka jatkaa rakentamista, urakoi lumenaurausta, salaojitusta ja heinäntekoa. Tuskin osasi tilan vanha väki kuvitella, että rantapellolla, mikä hyvä mansikkamaa oli, hevoset hallitusti laukkaisivat, esteitä hyppäisivät ja että ihan seinien sisällä, katon alla...ratsuhevoset!